Jukurit on pelannut Liigassa vuodesta 2016 lähtien. Koskaan mikään muu asia Etelä-Savossa ei ole ollut niin isosti pitkällä jänteellä esillä valtakunnan mediassa kuin Jukurien liigataival. Kun tammikuun alussa kulki metrolla Helsingissä ja näki maikkarin isoja mainoksia, missä mainostettiin Mikkelin Ikioma-areenalla pelattavaa perjantain primetime pääkanavan Jukurit – Ilves -matsia, piti oikein nipistää itseä. Ei mikkeliläinen teinipoika voinut uskoa 90-luvulla, että kotikaupunki on näin esillä.
Asun itse nykyisin Helsingissä ja uskon, että työura pitää minut tulevaisuudessakin PKS-seudulla. En kaipaa takaisin Etelä-Savoon, mutta välitän siitä, mitä Etelä-Savossa tapahtuu ja toki vierailen jatkuvasti kotiseudulla. 2017-18 elin joka solulla Jukureita toimitusjohtajan roolissa. Olen sivunnut asiaa monessakin blogitekstissä aiemmin. En ole koskaan ajatellut, että Jukurit olisi yhtä kuin yksittäinen omistaja, toimitusjohtaja tai valmentaja. Jukurit on yhtä kuin paikallinen heimo ja yhteisö, vaikka osakeyhtiötä pyörittääkin aina valittu hallitus ja operatiivinen johto.
Noin vuosi sitten 28% Jukurien osakekannasta omistanut (suurin yksittäinen omistaja), käytännössä budjettipäätökset vuodesta 2018 lähtien tehnyt ja taloudellista riskiä pääosin kantanut Heikki Viitikko otti yhteyttä ja kertoi, että olisi aika ojentaa omistajuuskapulaa Etelä-Savossa eteenpäin. Mietittiin, että osakeyhtiön omistajuutta olisi tärkeä hajauttaa, ettei katse aina kohdistu yhteen henkilöön. Kuitenkin omistajan rooli pitäisi olla valita hallitus, joka taas ohjaa ja valitsee operatiivisen johdon. Yksinkertaistettuna omistajan pitäisi keskittyä omistamaan, johdon johtamaan yritystä ja valmentajan valmentamaan. Nämä rooli voivat mennä urheiluviihdeliiketoiminnassa pienellä paikkakunnalla sekaisin.
Perustettiin lapsuudenystävän Perttu Ahvenaisen kanssa Etelä-Savon puolesta Oy, joka osti 28% Jukurien osakkeista. Kuvio piti pitää jonkin aikaa salassa, mutta luotettiin, että saadaan kerättyä muitakin samanhenkisiä vastuunkantajia, Etelä-Savon elinvoimasta välittäviä ja kyvykkäitä tahoja mukaan yritykseen, vaikka alkuun oli pakko hymyillä kahdestaan lehtien palstoilla. Urheiluviihde ja Jukurit koskettaa valtaosan elämää maakunnassa ja jokaisella on mielipide, mitä osakeyhtiön pitäisi tehdä. Sen verran tiesin vanhastaan, ettei ”selän takana” -puheet itseen vaikuta, koska omatunto oli puhdas. Olin mukana perustamassa yritystä, koska uskoin ja uskon edelleen sen olevan pitkällä tähtäimellä ainut mahdollienn tapa pitää Etelä-Savolle elintärkeä liigakiekko Mikkelissä. Riski on, että se ei onnistu, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Onneksi kesällä saatiin mukaan hyvä porukkka, joka on laittanut itseä likoon (https://jukurit.fi/fi-fi/article/etusivu/etela-savon-puolesta-oy-esp/4740/). Myös vanhat Mestis-ajan ja liigaan nousun aikaiset suurimmat omistajat ovat olleet tukemassa Etelä-Savon Puolesta Oy ajatusta.
Moneen asiaan osasi varautua, mutta yllätyksiäkin tuli esiin. Uskoimme, että Jukurien tilikaudelle 2023-24 jo tehdyistä päätöksistä ja riskeistä ei 28% osakeosuuden omistama Etelä-Savon Puolesta Oy joutuisi murehtimaan, vaan voisimme keskittyä kasaamaan taustavaikuttajia ja auttamaan operatiivista johtoa rakentamaan operatiivisesti kannattavaa toimintamallia 2024-25 tilikaudesta lähtien. Ennen syksyn yhtiökokousta selvisti, että Jukurit HC Oy toimivan hallituksen päätöksentekijät halusivat jäädä kokonaan pois tulevasta hallituksesta. Kuka ottaisi koppia koko Etelä-Savon yhteisestä asiasta? Jokainen hallitukseen mukaan lähtenyt joutui pohtimaan asiaa mielessään, mutta vastuunkantajia nousi esiin ja hallitukseen lähti huippuporukka. Yritys oli ottanut taloudellisia riskejä tilikaudelle, jotka osin olivat jo realisoituneet ennen syksyn yhtiökokousta. Vaikka urheilullinen tilanne on suorastaan herkullinen, yrityksen taloudellinen tilanne ei ole helppo. Käytännössä edellisten tilikauden aikana pääomistaja ja hallituksen PJ oli joutunut antamaan yritykselle lainoja sekä liigaosakkeen lunastamiseksi, että operatiivisten tappioiden kattamiseksi koronavuosina. Kuluvalle tilikaudelle oli panoksia (lue riskejä) nostettu ja se näkyykin kentällä, jossa jengi antaa kyllä viihdettä ja elämyksiä rahan edestä joka ilta. Henkilöt (Etelä-Savon Puolesta Oy osakkaat), jotka ajattelivat olevansa mukana auttamassa operatiivista johtoa rakentamaan kannattavaa liiketoimintaa 2024-25 alkaen, joutuivatkin miettimään selvitymiskeinoa rahoitustilanteeseen.
Kuten mainitsin, itse tiedän mihin pääni olen pistänyt ja mitä pystyn omasta elämästäni antamaan, enkä pyrkinyt siksi mukaan Jukurien hallitukseen, joka on ison työtaakan edessä. Pyrin vaikuttamaan, että Jukurit pelaa liigassa vielä 2030-luvulla, mutta omille harteille sellaista taakkaa en ole ottanut. En kykene, eikä kukaan yksittäinen muukaan henkilö kykene sitä ottamaan harteilleen. Voima on porukassa. Näen, että jotta Etelä-Savossa pelataan liigakiekkoa vuonna 2030, taustalle pitää lähteä tahoja vaikuttamaan ja tekemään enemmän kuin vähemmän. Minussa itsessä on ollut aina tekijän verta. Jos joku asia on pielessä, vaikuta ja tee asialle jotain tai älä valita. En hyväksy työpaikallakaan valitusta ilman konkreettisia ehdotuksia, miten voisi tehdä paremmin. Sama juttu Jukurien taustalla. Perustettiin omistajayritys ja soitettiin jengiä kasaan, koska jotain oli jonkun tehtävä.
Kannustaisin Etelä-Savolaisia tahoja samankaltaiseen ajatteluun. Joku miettii, että miksi Tume tai Perttu ei soittanut minua mukaan (montaa kymmentä keskustelua ei vain voinut käydä läpi). Joku miettii, että miksi Etelä-Savon Puolesta Oy ei tee enemmän. Joskus jopa unohtuu, että omistaja valitsee hallituksen, joka valitsee operatiivisen johdon tekemään. Itse olen palkkajohtaja Helsingissä, Perttu yrittäjä ja jokaisella Etelä-Savon puolesta Oy osakkaalla on oma työnsä. Tahot ovat mukana taustalla vaikuttamassa rakkaudesta kotiseutuun ja lajiin – kaikki sen mukaan, mitä omassa elämässään pystyvät. Kukaan ei saa itselle mitään, vaan ovat mukana, jotta Etelä-Savon heimo eläisi vahvana myös 2030. Keneltäkään ei voi vaatia mitään vain sen takia, että laittoi nimen ja vähän extraa peliin, jotta Etelä-Savossa voisi pelata liigaa. Kuka tahansa voi itse lähteä mukaan tekemään ja vaikuttamaan. Etelä-Savon puolesta Oy ovi on auki osakkaille, ketkä haluavat samaa. Yhteisö ei ole suljettu, vaan nimeomaan väylä vaikuttaa. Harvoin asioita tapahtuu, jollei tartu härkää sarvista ja tee asialle jotain. Voi olla, että Jukurit pelaa vielä 2030 liigaa tai voi olla, että homma kaatuu. Jos asia merkitsee itselle jotain, niin luulen, että kaduttaa, jos ei yritä vaikuttaa ja lähteä mukaan. Onnistui tai ei, niin omatunto on puhdas, kun yrittää. Sivusta voi huudella, mutta jälkikäteen se ei lohduta.
2024 alkuvuonna Ikioma-Areenalla on viikoittain tapahtuma, joka ei jätä ketään kylmäksi. Tällä hetkellä eletään unohtumattomia hetkiä Etelä-Savolaisessa mittakaavassa. Kaukalossa on maailmanmestareita, tulevia NHL- tähtiä ja joka pelissä vieraillee vastustajan paidassa staroja, joiden kaltaisia Etelä-Savossa ei kukaan voinut kuvitella näkevänsä 20 vuotta sitten – ja kaiken lisäksi Jukurit voittaa pelejä enemmän kuin häviää. Etelä-Savo tarvitsee Jukureita ja Etelä-Savon puolesta Oy:n kautta voi mahdollistaa sen, että tarina jatkuu. Jokainen euro, jolla merkataan Etelä-Savon Puolesta Oy osakkeita, kohdistuu lopulta Jukurit HC Oy:n siltarahoittamiseen matkalla kohti 20424-25 operatiivisesti kannattavaa liiketoimintaa. Osakkeita on vapaana yhteensä vajaat 900 kpl. Lisää infoa tekstin linkistä.
Kuva jukurit.fi
Tuomas Muotka 