Rikkinäinen CV

Rikkinäinen CV – sekin tuli mieleen yhtenä tekijänä, kun mietin työpaikan vaihtoa. En ole ollut aktiivinen työpaikan vaihtaja, vaan nimenomaan metsästänyt kotia, jossa saa rakentaa pitkäjänteisesti hyvää yrityskulttuuria. Silti CV näyttää 2016 jälkeen rikkinäiseltä.

Tein toistakymmentä vuotta töitä Rexelille, sain mahdollisuuksia, opin valtavasti ja ihmiset ympärillä tekivät työstä paljon enemmän kuin pelkän työn. Tunsin olevani merkityksellinen tekijä tuossa yhteisössä. Kuvittelin rakentavani seuraavassakin työpaikassa samanlaisen polun, mutta asiathan eivät etene niin kuin nuoren miehen pää suunnittelee. Kotikaupungin tuore liigajoukkue Jukurit vei mielen mennessään, kun kutsu tuli ja ”once in a lifetime” -haaste oli otettava vastaan, vaikka tuore myyntijohtajan pesti oli vasta aluillaan. Haaveilla saa ja niinhän minä tein. Kuvittelin, että rakennamme yhdessä Risto Dufvan ja kumppaneiden kanssa pitkän tarinan ja Etelä-Savon ylpeyden. Laitoin kaikki voimavarani Jukureille. En varmasti ollut ensimmäinen, enkä viimeinen liigan TJ, joka sai kenkää vajaassa kahdessa vuodessa. Haaveilut jäivät lyhyeksi. Toteutin välissä unelmani ja kiersin maapallon reppu selässä. Vuosi sitten innostuin voimakasta kasvua hakevan yrityksen myyntijohtajan pestistä, enkä vähiten yrityksen ihmisten innosta ja yrityksen arvomaailmasta. Sydämellisyys ja yrittäjähenkisyys tulivat esiin kaikissa keskusteluissa. 3kk aloituksesta tuli tieto, että yritysfuusion myötä kahta firmaa alettiin laittamaan yksiin kansiin. Syyt, miksi innostuin tehtävästä, katosivat, vaikka itse uuden organisaation suunnittelu olikin mielenkiintoista puuhaa.

Koko syksyn mietin tapahtuvan yritysfuusion positiivisia puolia. Olinhan isossa Pohjoismaisessa yrityksessä töissä Suomen johtoryhmän jäsenenä, englannin kieli kehittyi päivittäisten TEAMS -palaverien myötä, uusi rooli toi mielenkiintoista opittavaa, yrityksellä olisi valtavasti kasvupotentiaalia fuusion myötä ja ihmiset ympärillä olivat mukavia. Tässä maailman tilanteessa jokaisen pitäisi olla enemmän kuin kiitollinen, että yleensä on saanut tuollaisen pestin. Silti en ollut onnellinen ja päädyin tekemään pari työhakemustakin. Sain kyllä töissä itsestä irti ja teen aina hommia täysillä, koska omaan arvomaailmaan kuuluu ”joukkueen etu ensin”. Mutta palo jäi puuttumaan monesta eri syystä. Omat ajatukset ja arvot johtamisessa poikkesivat paljolti yrityksen valinnoista. En todellakaan tarkoita, että valinnat olivat vääriä – eivät vain minulle sopivia.

Keksin syitä, miksi on typerää etsiä uutta. Rikkinäinen CV oli yksi niistä. Kiitollisuus hyvästä työpaikasta toinen hyvä syy. Mutta aina lopulta nousi ajatus päähän: ”40 vuotta mittarissa, sinulla on oikeus löytää tai rakentaa yrityskulttuuri, johon löytyy paloa”. Eteen tuli mahdollisuus hypätä maailman suurimaan tapahtuma-alan yrityksen leipiin ja rooliin, jossa omat vahvuudet pääsevät esiin. Pääsen rooliin, jossa voin kokea olevani merkityksellinen. Pääsen alalle, johon löytyy intohimoa. Otan riskin, mutta ratkaisu on silti paras juuri minun elämälle. Edesmenneen ystäväni sanoin: ”mikä on pahinta mitä voi tapahtua?”.

Miksi sitten tuo rikkinäinen CV vuodesta 2016 laittoi miettimään? En ole aktiivisesti hakenut aina ”parempaa”. Jukurit oli unelma, johon oli tartuttava. Sain potkut, löysin uuden mielenkiintoisen työn, mutta fuusion myötä muuttui kokonaan se, mihin sitouduin. Kaikki selkeästi selitettävissä olevia tapahtumia, mutta kyllä silti asiaa miettii. Live Nationin kanssa jutellessa kävin oma-aloitteisesti tarinan läpi moneen kertaan.  Tänä päivänä johtajia metsästetään linkedinin hakusanoilla. Päätöksiä tehdään nopeasti ja kandidaatteja rankataan pois kovallakin kädellä. Itsekin olin jäädä eräästä toisesta hausta ulos, koska profiilissa ei ollut erikseen mainintaa HR -vastuista, vaikka olen PK -yrityksessä vastannut siitäkin puolesta itsenäisesti ja tehnyt paljon töitä HR:n kanssa Business Controllerin roolissa. Live Nationin johto kuunteli ihmistä, tutki persoonaa ja etsi heille sopivaa osaamisen potentiaalia – niin kuin rekrytoinnissa pitäisi.

Tarinoita ja persoonia on monenlaisia. CV:stä ja linkedin -profiilista ei saa irti sitä, minkälainen johtaja / kollega / alainen / esimies ihminen on mihinkin paikkaan. Mitään viisasten kiveä sen selvittämiseen tuskin on. Vaatii paljon keskustelua, se taas vie aikaa ja rekrytoinnella on aina kiire. Olen kirjoittanut aiemmin blogin rekrytoinneista, mutta alan olla entistä varmempi siitä, että kiire on ainakin omalla kokemuksella yleisin riskitekijä. Varma on se, että CV merkintöjen perusteella itsekin olen sortunut tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Päätin palkita itseni 40v -synttärin kunniaksi. Tein ison muutoksen elämässä, muutan osittain Helsinkiin ja lähden mukaan tapahtumaliiketoimintaan. En ole koskaan suunnitellut urasteppejä, vaan tehnyt täysillä hommani ja luottanut, että mielenkiintoisia haasteita tulee eteen roolissa kuin roolissa. Miksi siis alkaisin miettimään CV:tä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia nyt sen kannalta. Itsestähän se on kiinni, ettei tätä asiaa tarvitse miettiäkään tulevina vuosina.

Vai onko tämä kaikki vain 40 täyttäneen miehen ikäkriisiä – aika näyttää =). Huomenna kuitenkin alkaa tiukka perehdys Live Nationin maailmaan kvartaalitilinpäätöksen merkeissä…