Potkut

Tiesin tasan tarkkaan mihin hyppäsin, kun lähdin liigaseuran toimitusjohtajaksi. Tiesin, että ammattiurheilu ei ole kuuluisa pitkäjänteisesti toiminnan kehittämiseen suhtautuvista omistajista. Intohimo ja tunne kuuluu väistämättä pelin henkeen, mikä on monessa mielessä positiivinen ja poikkeuksellinen juttu verrattuna muihin aloihin. Tiesin, että vaikka laitan itseni joka solulla likoon ja teen jokaisen mahdollisen päätöksen täydellisen analyyttisesti, lähtö voi tulla silti mikä päivä vain. Vaikka potkuihin on aina osannut valmistautua, niin harmittaahan se, että moni asia jäi kesken. Erikoista on, etten missään vaiheessa potkujen jälkeen ole kokenut katkeruutta tai pettymystä omaan tilanteeseen ja siihen, että jäin ilman työtä. En, vaikka joskus aiemmin olin pelännyt potkuja tyhjän päälle jäämistä enemmänkin. Rexelin aikoihin oli yksi työpäivä, jolloin johtoryhmästä lähti kerralla kolme ystävää, ketkä olivat kaikki olleet myös esimiehiäni. Se oli itselle sokki ja sen jälkeen kummitteli pitkään päässä myös se, että mitä, jos tilanne tulee itselle eteen. Nyt kuitenkin pettymys on kohdistunut enemmän siihen, että moni asia jäi kesken ja koin pettymyksen enemmän suuresti välittämäni seuran ja yrityksen Jukurien kannalta. Potkut ei tehnyt minusta yhtään huonompaa ihmistä tai johtajaa, eikä poistanut minulta yhtään sitä osaamista, mikä on minut tähän asti tuonut. Aidosti uskoin, että olin yritykselle oikea valinta toimitusjohtajaksi ja olisin ollut edelleen (enkä tarkoita, etteikö uusi toimitusjohtaja olisi hyvä tyyppi). Mutta omistajilla on oikeus päättää asiat parhaaksi näkemällään tavalla. Matseja olen käynyt katsomassa edelleen ja ilman muuta seuraan Jukureita jatkossakin.

Ammattiurheilu on kenttä, missä on tehtävä rajujakin päätöksiä ja niitä olen joutunut itsekin tekemään. Kuulin hallituksen päätöksen potkuista 1.11. torstaina iltapäivällä. Ajoin fillarilla kotiin ja vajaat 30 minuuttia tästä eteenpäin oli uutinen mediassa ja uuden toimitusjohtajan kuva lehdessä. Siinä ei paljon sukulaisille ehdi soitella. Itse tiesin, että näin tämä menee, eikä siinä sen kummempaa. Mutta läheisille se ei aina ole niin itsestäänselvyys. Harvempi yritysjohtaja on valtakunnan median edessä koskaan samassa tilanteessa. Puhelin soi illalla tiuhaan…

Kaksi vuotta on lyhyt aika ja meni nopeasti. Useampi toimitusjohtajan pesti Liigassa on päättynyt pikaisesti ja kovin montaa toimitusjohtajaa ei ole viihtynyt toimessaan pitkään liigakartalla (pl. organisaatiot kuten esim. HIFK, Tappara, Kärpät). Mistä tämä sitten johtuu? Vääriä rekrytointeja, osaamattomia toimitusjohtajia, jatkuvasti muuttuvat tilanteet organisaatiossa, epärealistiset odotukset? En puhu suoraan omasta pestistäni alla, vaan pohdin yleisesti. Itse ehdin nähdä useammat toimitusjohtajan potkut viereltä vain kahden vuoden aikana.

Liigaseuran osakeyhtiössä omistajilla ja sitä kautta hallituksella on jokaisella omat pääliiketoimensa. Syy olla mukaan liigakiekossa on intohimo lajia kohtaan, eikä välttämättä alaan liittyvien liiketoimien tai nyanssien erityisosaaminen, kuten normaalin yhtiön hallitusta valittaessa. Jokaisella on omanlaisensa näkemys, mitä toiminnalta haluaa, mutta harvoin aikaa perehtyä kunnolla siihen, mitä asioita liigaseuran johtamisessa tulee ottaa huomioon. Hallituksen kokoukset ovat joskus pakollinen pulla kiireisessä liike-elämässä. Toimitusjohtajana olet itse syvällä liiketoiminnassa ja näet toimintaan vaikuttavat asiat laajasti. Liigaseuran vaikutuspiiriin kuuluu kaikki mahdollinen maakunnassa. Organisaation johtamisen, B2B myyntityön, kuluttajamarkkinoinnin, palvelun kehittämisen ja ravintolatoiminnan lisäksi on valtava määrä tahoja, jotka tulee huomioida Liigassa toimivaa yritystä johdettaessa – kaupunki, maakunta, yrittäjien etujärjestöt, media, juoniorit, oppilaitokset, tapahtuman työntekijät, tavarantoimittajat jne. Operatiivisen tekemisen ohella on varmistettava, että hallituksen päätöksenteossa osataan huomioida kaikki aspektit, vaikka taloudellinen paine ja omistajien intohimo lajia ja itse joukkuetta kohtaan ajaa päätöksentekoa lyhytjänteiseksi. Osaan katsoa itseäni peiliin ja analysoida omaa operatiivista toimintaani sekä strategisia päätöksiä. Löydän sieltä jatkuvasti asioita, joita voi tehdä paremmin. Tässä tapauksessa suurempi asia oli, etten osannut johtaa hallitustyöskentelyä oikein. Joitain strategisia päätöksiä olisi pitänyt pystyä viemään läpi väkisin.

Ammattiurheiluorganisaation omistajilla on siis intohimo ja halu vaikuttaa muuhunkin kuin strategisiin valintoihin. Se on täysin ymmärrettävääkin niin kauan, kuin toiminta on osin riippuvainen omistajien investoinneista. Toimitusjohtajan on sisäistettävä tämä ja samalla hallittava heidän taloudellinen riskinottonsa. Kompromisseja pitää pystyä tekemään, vaikka ammattiurheiluseurojen lainalaisuus Pohjois-Amerikasta kuuluukin: ”Menestyneessä organisaatiossa omistaja omistaa, toimitusjohtaja johtaa, urheilutoimenjohtaja vastaa joukkueesta ja valmentaja valmentaa”. Toisaalta taas juuri se intohimo on tärkeää. Se tarttuu yhteisöön ja Liigassa toimiva yritys merkitsee yhteisölle enemmän kuin normaali PK yritys. Tästä syystä voidaankin sanoa, että ammattilaisurheilussa yritykset ovat ”merkityksellisempiä kuin yksittäinen omistaja tai toimitusjohtaja”. Sen takia yritys ja toiminta kestää yli joidenkin lyhytnäköisesti tehtyjen päätösten. Intohimo voikin olla jopa tärkeämpi menestyksen kannalta kuin se, onko jokainen päätös tehty analyyttisesti oikein.

Johtajat, ketkä tässä pelissä ovat onnistuneet, ovat raudanlujia ammattilaisia ja liike-elämän vaikuttajia. Yrityksen koot liigassa eivät ole Suomenkaan mittakaavassa isoja, mutta koko ei vastaa lainkaan sitä median ja eri sidosryhmien määrää tai liiketoiminnan monimuotoisuutta, mikä Liigassa toimivan yrityksen johtamisessa on hallittava.

Matka Jukurien peräsimessä oli mielenkiintoinen ja laitoin itseni pestiin joka solulla likoon. Hetkeäkään en kadu ja Jukurit on aina minun kasvattajaseura, jolle toivon menestystä myös jatkossa. Joissain asioissa onnistuttiin erinomaisesti ja moni asia on Mikkelin Jukureissa nyt paremmin kuin pari vuotta sitten. Jäähallin vahtimestareista, siivoajista ja ravintolatyöntekijöistä alueen yrityspäättäjäiin ja kaupunginisiin voin jatkossakin katsoa jokaista silmiin ylpeänä ja todeta, että yhdessä saatiin hyviä asioita aikaan. Uskon, että olimme oikealle tiellä. Omistajat näkivät, ettei yrityksen kasvuvauhti ollut riittävä ja liiketoimina kasvaisi vauhdikkaammin toisen johtajan vetämänä ja sitä näkemystä on kunnioitettava. Jokainen näkee asiat omalla tavallaan, mutta välit organisaatioon ja sen omistajiin säilyivät. Mikkeli ja Etelä-Savo tarvitsevat Jukureita ja tiedän, että Jukurit HC Oy voi toimia liigatasolla ja menestyä siellä. Toivon kaikkea hyvää organisaatiolle jatkoon.

Potkut tiivistetysti:

• Kun päätös on tehty, sinä et enää voi asiaan vaikuttaa. Voit olla eri mieltä, mutta vastaan väittäminen on turhaa.
• Et menetä mitään, jos autat seuraajaasi ja entistä organisaatiotasi ”valtikan vaihdossa”. Minkä taakse jätät, sen edestä löydät – pätee aika moneen asiaan
• Toivottavasti voit katsoa itseäsi peiliin ja sanoa: ”kaikkeni annoin ja seison päätöksieni takana”. Ole ylpeä tekemisistäsi ja kohtaa ihmiset äläkä piilottele (silti on hyvä analysoida kaikkea omaa tekemistä)
• Potkut ei välttämättä ole kenenkään vika. Joku on joutunut tekemään omien pohdintojensa jälkeen kovan päätöksen ja vaikka olisit eri mieltä, turha on tätä tahoa siitä syyllistää.
• Potkut ei tee sinusta huonompaa ihmistä tai heikompaa osaajaa. Ehkä jopa päinvastoin. Katse tulevaisuuteen.

Mitä potkujen jälkeen? Olen aina laittanut koko kropan likoon aina sen hetkisen tehtävän eteen ja kääntänyt kaikki mahdolliset kivet, eikä silloin ehdi miettimään tulevaisuutta muuten, kuin sen hetkisen tehtävän strategisten tavoitteiden kautta. En myöskään koskaan ole tehnyt niin sanottua urasuunnittelua, vaan luottanut, että kun teet hommat täysillä ja saat asioita aikaan, mielenkiintoisia vastuita tulee eteen. Tähän mennessä näin on käynytkin.

Kun lähin ystäväni piti vuosia takaperin vuorotteluvapaan esikoisensa synnyttyä, ajattelin, että itsekin käytän mahdollisuuden hyväksi ja kierrän repun kanssa maailman ympäri puolisoni kanssa. Unelma on siirtynyt vuorotteluvapaasääntöjen ja mielenkiintoisten työkuvioiden myötä. Nyt, jos ikinä, on paikka se toteuttaa. Mitä, jos en nyt unelmaa toteuttaisi – katuisinko ja toteutuisiko reissu koskaan? Ei todennäköisesti, joten päätös lähteä reissuun syntyi lopulta helposti. Joku kysyi, että uskallatko työurasi takia ottaa tällaista irtiottoa. Itse uskon, että analyyttisenä ja fiksuna ihmisenä olen reissun jälkeen paljon varmempi johtaja. Matkalla ehtii pohtia uran aikaiset päätökset ja projektit moneen kertaan läpi. Olen ihminen, joka saa aikaan muutoksia ja tekemisen kulttuuria. Ennen kaikkea, olen jatkuvasti valmis omaksumaan uutta. Tietynlainen elämäntapapunkkariasenne vaikuttaa siihen, että tahto muuttaa tekemistä paremmaksi ja osoittaa itselle kaiken olevan mahdollista, pakottaa kaatamaan muureja ja kiipeämään mahdottomienkin esteiden ylitse. Sellaiselle kaverille on toivottavasti tilausta reissun jälkeenkin, jolloin olen kuitenkin vasta 39 -vuotias nuori mies täynnä virtaa.

Tulen tässä blogissa käsittelemään, mitä oppeja on tarttunut matkaan eri tilanteista, esimiehistä, alaisista, projekteista tai asiakastapaamista. Olen nuori mies, mutta ollut mukana tekemässä isoja muutoksia. Olen ollut tekemässä ratkaisuja lama-aikojen YT-kierroksilla Suomessa ja Baltiassa, rakentanut strategioita, johtanut myyntiä ja toiminut Suomen ainoan todellisen ammattilaisurheilusarjan seuran toimitusjohtajana. Matkan varrelta löytyy huipputyypeiltä monenlaista oppia ja analyysiä. Ideapankissa on tällä hetkellä aiheita lähes pariin kymmeneen tarinaan esimerkiksi ryhmädynamiikan merkityksestä, rekrytoinnin epäonnistumisista ja B2B myynnin eroavaisuuksista eri aloilla. Julkaisutahti tulee olemaan rauhallinen – kuten maailmanmatkaajalla kuuluukin olla. Pysykää kuulolla…