Sen minkä taakseen jättää…

Vanha sananlasku ”minkä taakseen jättää, sen eestään löytää” kannattaa pitää kirkkaana mielessä. Suomalaiset on yleensä ottaen rehellistä kansaa ja tekevät hommansa aina sitoutuneesti. Työpaikan vaihdokset ovat ihmisen koetinkiviä. Vaihdoksen taustalla voi olla monta syytä. Uusia haasteita, vanhassa duunissa ei enää mahdollisuuksia kehittyä, pomon naama ei miellytä – kaikilla on omat syynsä. Kun päätös vaihdosta on tehty, henkisesti voi olla vaikea tehdä irtisanomisajan loppuun asti täysillä hommia sen työnantajan eteen, joka palkan vielä maksaa. Kuten sanoin, suomalaiset ovat tässä pääosin hyviä esimerkkejä. Haluamme, että meidät muistetaan hyvinä tyyppeinä ja haluamme, että oma työnjälki ei katoa mihinkään. Pari pahaakin esimerkkiä on sattunut uralle, kun myyjä on päättänyt vaihtaa maisemaa ja irtisanomisajan aikana alkanut petaamaan itselleen myynnillisesti hyviä lähtökohtia uuteen paikkaan siirtyessä. Eettinen näkökulma on unohtunut asiakkaiden luona vierailtaessa.

Vaikka kuinka tuntuisi, että vanha työnantaja tai pomo ei arvostanut tarpeeksi tai työpaikka ei miellyttänyt, itsestä kannattaa jättää hyvä jälki. Minullakin on 30 vuotta työelämää jäljellä ehkäpä monessa eri positiossa ja firmassa. Jos jostain henkilöstä on jäänyt huono fiilis, tuskin palkkaisin uudestaan, vaikka työnsä olisi hoitanut kunnolla. Ja sama pätee toisinpäin.

Olen tulossa kevääksi Suomeen ja olin jo laatinut avoimen työhakemuksen, joka oli tarkoitus julkaista tässä blogissa tammikuun alussa. Sain kuitenkin suoran yhteydenoton vuodenvaihteessa firmalta, joka tarvitsi myyntijohtajaa. En tuntenut firman johtoa, mutta selvisi, että eräs entinen kollega oli vinkannut minusta toimitusjohtajalle. Ehdin olla työkalumyynnissä vain hetken aikaa, kun minut haluttiin Liigaan Jukurien toimitusjohtajaksi. Eihän siitä pestistä voinut kieltäytyä, vaikka koin isojakin tunnontuskia keskenjätetystä prosessista. Viimeiset kuukaudet ennen Mikkeliin muuttoa tein omantunnontuskissa hartiavoimin töitä. Heräsin entiseen malliin vaikka 4:30 aamulla ajaakseni esimerkiksi Varkauteen myyjien kanssa yhteisille myyntikäynneille. Vedin aluepalaverit viimeisen päälle loppuun asti ja olin mukana täydellä panoksella kaikessa päätöksenteossa viimeiseen työpäivääni saakka. Jos olisin laskenut fokustani hetkeksikään tuossa vaiheessa alas, tuskin olisin saanut tätä yhteydenottoa.

Työhaastattelun aikana minulle esitettiin kysymys Jukureista ja siitä, minkälaisesti välit minulla on Mikkeliin potkujeni jälkeen. Pystyin tähänkin vastaamaan rehellisesti, että hyvät on välit. Sain potkut, minut vapautettiin tehtävistä välittömästi ja uutinen oli valtakunnan mediassa ennen kuin ehdin edes kotiin potkujen antamisen jälkeen. Silti tein sen jälkeen töitä perehdyttääkseni uutta toimitusjohtajaa ja siirtääkseni tehtäviä työntekijöille. Välitin kaikki avoimet asiakascaset tilannekatsauksilla myyjille. Menin saman tien ottelutapahtumiin, jossa asiakkaat ja sidosryhmät ihmettelivät tapahtunutta. Tein kaikille selväksi, että vaikka olen eri mieltä hallituksen kanssa, minulle on tärkeää, että Mikkelissä on liigaseura ja aion olla varmasti yhteistyökumppani jatkossa. Vaikka minä näin toisin, hallitus päättää. Omistaja on lopulta se, joka kantaa vastuun ja tekee raskaimmat päätökset. Myös jokaisen hallituksen jäsenen kanssa välit säilyivät. Riitelystä ei ole koskaan mitään hyötyä. Asioista voi olla eri mieltä, mutta katkeroituminen on turhaa.

Olin ehtinyt kirjoittaa nyt julkaisemattomaksi jäävään avoimeen hakemukseeni asioita, joita toivoin tulevalta pestiltä. Firma, jonne menen, hoiti myyntijohtajan vakanssin ja yleensä ottaen koko firman myymisen minulle erinomaisesti (ja ilmeisesti minä osasin myydä itseni). Tuleva entinen myyntijohtajakin oli prosessissa mukana ja viimeistään siitä tuli sen verran hyvä fiilis, että into lähteä matkaan mukaan on tällä hetkellä valtavan iso.

”Eteenpäin pyrkivä, jatkuvasti uusia mahdollisuuksia etsivä, tehokkaasti organisoitu yritys, jossa ihmistä arvostetaan, oli kyse asiakkaasta, työntekijästä tai mistä tahansa sidosryhmästä. Jos löydän sellaisesta yrityksestä itselleni tehtävän, niin olen superonnellinen.  Ehkä vielä parempi, jos yritys haluaisi tulevaisuudessa olla jotakin yllämainitusta kuvauksesta – siinä matkassa voisin auttaa. Jos löydän kuvaukseen sopivan yrityksen, innostun erilaisista rooleista, kunhan olen vahvasti vaikuttamassa yrityksen toiminnan kehittämiseen.”

Noin olin kirjoittanut julkaisemattomaksi jääneeseen avoimeen hakemukseeni.  Kun tein päätöksen lähteä matkaan mukaan, peilasin ajatuksiani kirjoittamaani tekstiin. Aika moni asia natsasi ja päätös oli lopulta helppo tehdä.

Lähden myyntijohtajan rooliin ja uskon, että yritys on nimenomaan sellaisessa kasvuvaiheessa, jossa minun taustani natsaa tarpeeseen täysin. Minulla on osaamista erilaisiin vastuisiin, enkä halunnut rajata mitään pois tulevaa miettiessäni. Nautin työskentelystä sähkötukkurilla ja rakennusalalla B2B liiketoiminnassa. Isoja kansainvälisiä yrityksiä, joiden ansaintamallit olivat selviä. Ehkä hieman yllättäen Liigassa toimivan PK-yrityksen ansainta koostuikin useammista erilaisista liiketoimista sekä B2B, että B2C puolella. Opin lainalaisuudet nopeasti. Voisin hyvin työskennellä vielä joskus sähköalalla, mutta on hyvä, ettei alaa tai tehtävää määrittele se, mistä on valmistumisen jälkeen löytynyt työpaikka. Olen alle nelikymppinen nuori johtaja, joka on kokenut paljon, mutta tulee oppimaan vielä valtavasti lisää. En ole koskaan haaveillut tietystä roolista tai tehtävästä. Kun teet hommasi hyvin, saat mitä ansaitset ja rooli löytyy. Aivan yhtä hyvin olisin voinut innostua esimeriksi talousjohtajan tai toimitusjohtajan roolista erilaisessa yrityksessä. Nyt minulle löytyi pesti myyntijohtajana yrityksestä, jonka pienessä johtoryhmässä pääsen tuomaan ajatuksia pöytään erilaista näkökulmista ja tämä yritys tarvitsee osaamistani juuri myyntijohtajan roolissa. Mitä sitten tuon pöytään?

TALOUSJOHTO

Elän faktoista ja olen terävä tutkimaan ja tuottamaan numeerista dataa. Toimin vuosia globaalin yrityksen Suomen talousorganisaatiossa eri tehtävistä business controllerista varatalousjohtajaan. Vahvuuteni ovat siinä, että pystyn etsimään ne käytännön syyt, mitkä ovat lukujen taustalla ja antamaan panokseni yrityksen menestymiseen johtoryhmätyöskentelyssä eri näkökulmista. En oio johtopäätöksissäni mutkia suoriksi, vaan kaivan syy-seuraussuhteet lukujen taustalta (excel on ystävä). Talousjohdossa vaadittava systemaattisuus ja järjestelmällisyys auttavat myös myynnin organisoimisessa.

MYYNTIJOHTAJA

Myyntijohtajana sähkötukkurilla menestyimme, oli mittarina talousluvut, työntekijöiden tyytyväisyys tai asiakastyytyväisyys. Muutimme paljon, mutta saimme tuloksia aikaan. Nautin työskentelemisestä myyntijohtajan roolissa. Myynnin prosessi on lopulta yksinkertainen, mutta itse myyntitapahtumassa voi ja pitää kehittyä joka päivä. Olen jatkuvasti itseni ja yrityksen tekemisen analysoija. Vaikka olen saanut paljon asioita aikaan, olen myös tänä päivänä johtajana erilainen, kuin olin 10 vuotta takaperin. En sorru toistamaan ensimmäistä oppimaani johtajan sapluunaa, vaan kehitän koko ajan uusia näkökulmia. Olen tänä päivänä varmasti parempi myyntijohtaja. Ymmärrän ihmisten motiiveja ja se auttaa näkemään sekä asiakkaan tavoitteita, että työntekijöiden arkea. Ymmärtämällä voi vaikuttaa ihmisiä pääsemään parhaaseen lopputulokseen – niin asiakkaita, kuin työntekijöitä.

KEHITYSJOHTAJA / STRATEGIAJOHTAJA

Minut nimettiin aikanaan Rexelillä strategiseksi johtajaksi, mutta näin siinä vaiheessa, etten ollut kypsä rooliin ja lähdin jatkamaan myyntijohtajan tehtävissä. En pysty olemaan jatkuvasti ajattelematta, miten yritys voisi aina menestyä paremmin. En osaa olla markkinoinnin visionääri ja ideanikkari (siinä tarvitaan luovempaa ajattelua), vaan toiminnan kehittäjä ja vahva sekä analyyttinen strateginen ajattelija. Kykenen nopeasti ymmärtämään esimerkiksi IT-alustojen rajapintoja ja keskustelemaan ratkaisuista ammattilaisten kanssa. Kuten lukujen osalta, myös prosessien osalta kaivan aina näkemyksen ihan yksittäisen muutoksen vaikutuksesta tekemisen arkeen ja asiakkaan elämään. Vaikka näen yksityiskohdat, osaan yksinkertaistaa linjat helposti ymmärrettäviksi projekteiksi. Kasvuvaiheessa olevan yrityksen prosessien kehittämisessä tämä osa minusta pääsee hyvin oikeuksiinsa.

TOIMITUSJOHTAJA

Olen ylpeä siitä, mihin suuntaan kehitimme toimintaa liigaympyröissä, vaikka hommat jäivätkin kesken. Janoan oppia uutta ja nähdä asioita uusilta näkökanteilta – sitä oppia ja näkemystä liigaympyröissä toimiminen toi monessa mielessä. Vaikka joku olisi tehnyt huippuonnistumisen, ei se tee johtajasta superihmistä. Se voi tehdä jopa hallaa, mikäli ei näe, että menestyminen on uusittavissa vain peilaamalla menneitä onnistumisia ja epäonnistumisia nykyhetkeen – ei kopioimalla. Jokainen tilanne johtajana ja yrityksen strategisina päätöksinä on erilainen. Vaikka haluan ymmärtää päätöksien käytännön vaikutukset, niin ehkäpä johtajan tärkein tarvittava ominaisuus on rohkeus ajatella isosti. Kun hyppää katsomaan yrityksen toimintaa hetkeksi sivullisen silmin ja peilaa sitä visioon ja missioon, uskaltaa tehdä nekin tarvittavat isot päätökset, jotka voivat tuntua tämän päivän tekemisessä kipeille ratkaisuille Tulevan yrityksen johtoryhmässä on tästä puolesta varmasti hyötyä.

IHMISTEN JOHTAJA

Ihmisten johtajan tärkein tehtävä on auttaa työntekijöitä kaivamaan oma paras potentiaalinsa esiin. On helppo yrittää oikoa ja pyrkiä ohjeistamaan työntekijöitä tekemään asiat, kuten itse haluaa (tähän sorrun välillä edelleen), mutta se ei tuo parasta tulosta. Kun yrittää auttaa työntekijää etsimään omaa parastaan, oppii joka päivä ihmisistä uutta ja voi kehittää omaa johtajuuttaan. Ymmärrän itseäni ja omia vahvuuksiani sekä heikkouksiani jatkuvasti paremmin. Ymmärrän, että erilaiset persoonat kokevat asiat eri tavoin. Ymmärrän, että turhaudun tietyistä asioista enemmän kuin joku toinen ja joskus toisinpäin. Se antaa itseluottamusta, eikä minun tarvitse esittää johtajaa tai rakentaa feikkiä auktoriteettia. Johtajuus ei ole rooli, joka riisutaan kotiin mennessä. Olen avoimesti oma itseni ja samalla viivalla kaikkien ihmisten kanssa. Johtajan tehtävä on arvokas, mutta ihmisenä se ei tee johtajasta yhtään arvokkaampaa kuin kenestäkään toisesta.

ESIMERKKIJOHTAJA

Jokaisessa tehtävässäni olen varmasti vienyt firman toimintaa eteenpäin. Monen monta kertaa olen ollut valtavan muurin edessä, mutta oppinut, että kaikki muurit ovat ylitettävissä, kunhan näkee vaivaa. Uskon, että kysyessä keneltä tahansa kollegalta, alaiselta, esimieheltä tai asiakkaalta, niin vaivaa olen nähnyt muurien ylittämiseksi. Uskon, että johtamani tiimit ovat hypänneet kelkkaan mukaan, koska laitan itseni täysillä likoon. Vaadin paljon, mutten keneltäkään enempää kuin itseltäni.

PROSESSIJOHTAJA

Kuten kuvasin, ymmärrän jatkuvasti paremmin ihmisiä ja osaan antaa tilaa erilaisille persoonille. Se ei poista sitä seikkaa, että uskon vakaasti tehokkaan toiminnan perustan olevan järjestelmällisyys. Luovalle ajattelulle pitää löytyä tilaa, mutta arjen yhteinen toimintakulttuuri pitää olla kristallinkirkas kaikille. Haluan, että jokainen oppii ratkomaan ongelmia itse, mutta oman toiminnan vaikutukset organisaation ja asiakkaisiin pitää nähdä. Siihen tarvitaan prosesseja ja raportointia. Raportointi on edelleen joillekin kirosana, mutta itse näen sen ainoan tienä oman itsensä johtamiseen. Haluan, että organisaatiossa on tietty tapa käydä säännöllisesti läpi jokaisen omaa toimintaa nyt ja tulevaisuudessa. Parasta on, kun se tapahtuu oma-aloitteisesti, mutta yhteisesti sovitulla struktuurilla. Se luo turvaa toiminnalle ja varmistaa, että jokainen kehittää toimintaansa yrityksen visiota kohti.

OPPIVA JOHTAJA

Lähes samoin tein, kun olin saanut työpaikan valmistumiseni jälkeen, kaikki johtotiimit, minä mukaan lukien, komennettiin koulunpenkille suorittamaan johtamisen erikoisammattitutkinto. Olin loukkaantunut, koska vastahan tässä yliopistossa asti johtamista luettiin ja heti takaisin koulunpenkille. Voi kuinka tietämätön ja ymmärtämätön voi olla 25-vuotias vahvan itsetunnin omaava nuorukainen. Tässäkin tekstissä korostan monessa kohtaa sitä, että pitää olla koko ajan avoin oppimaan uutta. Ei saa jämähtää toistamaan menneitä onnistumisen reseptejä, vaan ainoastaan käyttää niitä hyväksi nykyhetkessä. Ei ole sattumaa, että moni onnistuja elää menneessä, eikä vanhemmiten pysty toistamaan menestystään. Poikkeuksina löytyy esimerkiksi urheilumaailmasta Erkka Westerlund ja Henrik Dettman. Molemmat ovat kokeneet onnistumisen painoksi myös epäonnistumisia, jopa potkut. Sen sijaan, että olisivat etsineet syitä potkuihin ulkopuolelta ja yrittäneet hakata päätä seinään toistamalla alku-uran onnistumisen toimintamalleja, he ovat analysoineet jatkuvasti omaa toimintaansa. He ovat malttaneet kehittää toimintamallejaan jatkuvasti. Vasta, kun on tarpeeksi tapahtumia takanapäin ja on malttanut niitä analysoida, ymmärtää oman vajavaisuutensa ja sen, että maailmassa on aina enemmän uutta opittavaa, kuin itsellä on kokemusta ja tietoa. On klisee sanoa, mutta vuoden poissaolo työelämästä on tehnyt minusta paremman johtajan. En pystyisi käyttämään aiemman työelämän oppeja tulevaisuudessa niin tehokkaasti hyödykseni, mikäli en olisi saanut käyttää tätä vuotta oman itseni ja historian analysoimiseen (plussana avarampi maailmankatsomus). Kun joku sanoo olevansa valmis osaaja, juna meni jo henkilön kohdalla. Menestys vaatii aina uusia näkemyksiä. Jatkuva menestys on vaikeampaa, koska uusille näkemyksille on vaikea olla avoin onnistumisen jälkeen. Toivon ja uskon, että minussa säilyy pikkupojan into oppia uutta koko loppuelämän ja voin välittää sen organisaatiolleni.

Ehkä listaan pitäisi lisätä vielä muutosjohtaja, mutta koen työelämän tänä päivänä jatkuvaksi muutokseksi. Pieniä asioita pitää kehittää ja rakentaa koko ajan. Olen tottunut siihen, että varsinaista seesteistä tilannetta ei ole. Ehkä sen pitäisi olla itsestäänselvyys, että tämän päivän työyhteisöt elävät jatkuvassa muutoksessa. Oli miten oli – valtavalla innolla kohti keväällä alkavaa uutta pestiä!