Olen aina ollut sitä mieltä, että jalkapallon ja jääkiekon pelaaminen nuorena on opettanut minulle valtavasti asioita, joista on ollut työelämässä hyötyä. Luin NHL:n kaikkien aikojen parhaan puolustajan Bobby Orrin elämänkerran ja sieltä tarttui matkaan otsikko, joka innosti kirjoittamaan aiheesta. Bobby Orr on viimeisen päällä herrasmies, joka ei ole koskaan pitänyt itseään ylempiarvoisena tai parempana ihmisenä kuin kukaan toinen, vaikka olikin oman aikansa ylivoimaisesti paras valitsemassaan ammatissa. Hän ei ole koskaan halunnut korostaa omaa merkitystään tähtipelaajana, vaan muistuttaa edelleen, että jokaista joukkueen jäsentä tarvitaan ja joukkue on yksilöä tärkeämpi. Kirjassaan hän valisti juniorivalmentajia siitä, että vain harva tulee elättämään itsensä urheilemalla. Arvokkaampia ovat ne opit, millä nuorista pelaajista tulee vastuullisia ihmisiä työelämään.
Ei liene sattumaa, että moni entisen kiekkoilijan perustama yritys on kerännyt muita kiekkoilijoita mukaan ja yritykset ovat menestyneet. Siellä ymmärretään, että hommia pitää tehdä satasella ja nimenomaan yhdessä välittämättä siitä, että jonkun persoona ei henkilökohtaisesti miellytä.
Kaikki joukkuelajit opettavat nuorelle samanlaisia arvoja, mutta jääkiekossa vietetään enemmän aikaa yhdessä joukkueen kanssa treenien ja pelien ympärillä pelkästään jo sen takia, että varusteiden pukeminen kopissa ottaa aikansa. Poikasena olin enemmän kiinni jalkapallojoukkueessani, koska yövyimme turnausmatkoilla koulujen lattioilla ja sitä kautta olimme paljon tekemisissä toistemme kautta myös pelikentän ulkopuolella. Mutta teini-ikään tultaessa jääkiekko sitoi enemmän meitä nuoria toisiinsa. Jalkapallojoukkue ei enää yöpynyt koulujen lattioilla ja treeneihin pystyi saapumaan suoraan paikan päälle aloitushetkellä. Jääkiekossa treeneihin valmistautuminen alkoi olla ammattimaisempaa. Hallille saavuttiin tuntia ennen treenejä, heitettiin läppää, käytiin alkulämmöillä ja treenien jälkeen vietettiin pitkään aikaa pukukopissa. Sitä kautta joukkueen jäseniin syntyi yhteys, joka on kantanut vielä 20 vuotta sen jälkeenkin, kun armeijaiän jälkeen meistä kukin lähti omille teilleen ja joukkue hajosi. Yhä edelleen kokoonnumme yhteen kerran vuodessa muistelemaan vanhoja ja kaikki on kuin aikanaan huolimatta siitä, mitä kukakin tekee tai miten kenenkin elämä on edennyt. Meillä oli teini-iän kynnyksellä myös loistava valmentaja, joka opetti työn tekoa, yhteisiin päämääriin sitoutumista ja ryhmäkuria. Enkä tämän takia koen, että nimenomaan jääkiekkotreenien ja pelien ympärillä vietetty aika valmensi eniten tuleviin elämänhaasteisiin. Alla joukkueurheilun TOP 10 opit elämään.
- Toisten tarpeiden huomioon ottaminen
Arkisissa tilanteissa paljastuu jatkuvasti henkilöitä, jotka asettavat omat tarpeensa toisen ihmisen tarpeiden edelle. Etuilu jonossa, koska ”minulla on kiire” on tyypillinen tilanne. Kiireessä olevalle henkilölle ei juolahda mieleenkään, että toisella henkilöllä voi myös olla kiire. Varsinkin liikenteessä tilanteita esiintyy joka päivä. Onko sinun tarve ehtiä aamuruuhkassa työpaikallesi aamupalaveriin tärkeämpi kuin toisen? Kiekkojoukkueessa ennen matsia joku haluaa teipata mailansa, joku haluaa juoda kahvia, joku keskittyä nurkassa, joku kuunnella tietyn biisin. Kaikille annetaan tilaa ja jokaisen yksilöllisiä tarpeita valmistautua otteluun kunnioitetaan. Siellä kukaan ei voi asettaa omaa tarvettaan toisen tarpeen edelle. Tämä on hyvä oppi työpaikoille. Jos joku kaipaa rauhaa keskittyäkseen työhönsä, ei voi mennä kahvikuppi kädessä keskustelemaan kuulumisia tai närkästyä, jos toinen ei halua keskustella. Joku haluaa tulla aamulla aikaisin työpaikalle, toinen haluaa nukkua pidempään ja jatkaa päivää pidempään. Joku tarvitsee enemmän pomon olkapäätä kuin toinen ja varsinkin pomon pitää ymmärtää näitä erilaisia tarpeita välittämättä omista ajankäytöllisistä haasteistaan. Eri ihmiset tarvitsevat erilaiset olosuhteet tehdäkseen työt parhaalla mahdollisella tavalla ja niitä tarpeita pitää kunnioittaa.
- Yhteistyö erilaisten persoonien kanssa
Olen kirjoittanut aiemmin erilaisista persoonallisuuksista. Kiekkojoukkueessa olit päivittäin läheisissä tekemisissä erilaisten tyyppien kanssa. Joku vetäytyi syrjään ja vain kuunteli muita. Joku tykkäsi rehennellä viikonlopun tapahtumilla. Joku oli äänessä tsemppaamassa koko ajan muita. Joku sisäisti valmentaja ohjeet heti ja joku tarvitsi enemmän aikaa ymmärtää ohjeita. Joku lintsasi treeneistä heti, kun valmentajan silmä vältti siinä missä toinen yritti kehittyä jokaisessa treenissä. Joukkueessa oli persoonia, joiden kanssa yhteisistä vuosista huolimatta en koskaan kokenut samanhenkisyyttä, enkä ystävystynyt syvemmin. Silti pelin tiimellyksessä kävimme tasavertaisesti keskustelut, miten toimimme eri tilanteissa, jotta saimme kiekon vastustajan maaliin. Kun jotain pitää saavuttaa, erilaisia persoonia tarvitaan ja kaikkien persoonien kanssa pitää pystyä tekemään yhteistyötä myös neuvottelupöydän ääressä tai tiimipalaverissa. Rekrytilanteissa tämä on kullanarvoinen asia muistaa. Mikäli rekrytoit vain itsesi kaltaisia persoonia, tiimistä ei tule voittajaa.
- Ihmisillä on erilaiset motiivit
Ihmisiä motivoi erilaiset tekijät. Kiekkojoukkueessa joku on mukana, koska haluaa olla osa ryhmää ja nauttii, kun ryhmä menestyy, oli sitten oma rooli mikä tahansa. Toinen on mukana, koska haluaa olla paras. Pyrin jo silloin analysoimaan, miksi kukakin käyttäytyy tietyllä tavalla eri tilanteissa. Miksi jollakin on tarve laiskotella alkulämmöissä tai miksi joku ei hyväksynyt hänelle annettua roolia pelissä samoin kuin hänen ketjukaverinsa. Vaikka olisit totaalisesti eri mieltä valmentajan kanssa, oli ennen vastaväitettä syytä miettiä, miksi valmentaja toimi, kuten toimi. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kaikki päätöksien tai käyttäytymismallien taustat on hyvä ymmärtää. Osan asioista olen ymmärtänyt vasta myöhemmällä iällä. Tätä ajatusmallia olen pyrkinyt hyödyntämään johtajana. Ennen kuin vedän johtopäätöksiä henkilöstä, joka ei toimi, kuten yhteisesti on sovittu, on syytä miettiä miksi. Miksi tämä henkilö on päätellyt, että hänen näkökulmastaan asia pitää tehdä näin. Vasta sen jälkeen, kun ymmärrät, miksi henkilö käyttäytyy kuten käyttäytyy, voidaan asia korjata. Käskemällä se ei pidemmän päälle toimi. Sama pätee asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Vasta kun ymmärrät asiakkaan motiivit, voi vaikuttaa jollakin tavalla asiakkaan ostopäätöksiin ja tarjota parhaat ratkaisut. Olen onnistunut avaamaan tämän ajatusmallin avulla solmuja organisaatiossa ja varmasti moni työntekijä on ymmärtänyt paremmin myös, miksi minä halua tehdä asiat tietyllä tavalla. Lopputuloksena on motivoituneempi ja tyytyväisempi tiimin jäsen.
- Kukaan ei ole parempi ihminen vain koska on parempi pelaaja
Bobby Orr tai Muhamed Ali eivät ole koskaan kohdelleet kadunmiehiä eri tavalla kuin isojen yrityksien johtajia. Heillä on ollut aina aikaa kaikille tasavertaisesti ja he ovat kunnioittaneet jokaista yksilöä samanveroisesti. Suuria persoonia. Kun tapaamme vanhan kiekkojoukkueen kanssa, ei ole mitään väliä sillä, mitä kukakin tekee työkseen tai miten kenenkin perhesuhteet ovat edenneet. Me olimme samalla viivalla joukkueenjäseninä nuorina ja olemme samalla viivalla edelleen. Kunnioitamme toinen toisiamme ihmisinä. Johtajan iso työhuone tai tumma puku eivät tee hänestä yhtään parempaa ihmistä kuin varastolla trukkia ajava kaveri tai työmaan rakennusmies. Ihmisenä he ovat samalla viivalla. Minua puistattaa tilanteet, joissa joku kohtelee aulapalvelijaa kuin ilmaa, kiukuttelee lounaskeittiön henkilökunnalle tai kassatyöntekijälle tai olettaa muuten vain, että on etuoikeutettu toisiin ihmisiin nähden. Varsinkin lentokentillä ihmisten hermot tuppaavat kiristymään ja tiskeillä näkee ihmisiä, jotka kokevat olevansa tärkeämpiä kuin toiset. Kaikkien johtajien olisi syytä muistaa, ettei työ tee hänestä sen tärkeämpää ihmistä. Kaikki kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ansaitsevat saman arvon työpaikalla ja työpaikan ulkopuolella. Historian hyvät johtajat ovat tämän muistaneet.
- Kaikilla on ryhmässä oma roolinsa ja kaikkia tarvitaan
Joukkueessa kaikki eivät voi olla ykkössenttereitä tai maalivahteja. Neloskentän laituri voi olla kentällä 10 minuuttia pelissä, mutta hänen panos on tärkeä siinä missä ykköspakin, joka pelaa 25 minuuttia. Ihan sama, kenet palapelistä otat pois, joukkue ei enää suorita samalla tasolla. Kukaan ei voi voittaa ottelua yksin. Työpaikalla voidaan ansaitustikin nostaa jalustalle tähtimyyjä. Mutta ilman tilaustenkäsittelyä, tavaran lähettämistä jne., homma ei toimisi. Jokaisella työpaikalla on näitä jääkiekon neloskentän näkymättömiä rooleja, joita ilman firma ei toimisi. Kavereita, jotka tekevät duuninsa viimeisen päälle kunnolla varmistavat asiakastyytyväisyyden, mutta eivät paistattele parrasvaloissa. Sähkötukkuajoilta tulee mieleen esimerkiksi reklamaatioiden käsittelytiimi. Harvoin sinne sateli kiitosta, mutta heillä on valtavan iso rooli asiakastyytyväisyydessä. Jos yksikin reklamaatio jää selvittämättä, myyjän on vaikea pelastaa asiakassuhdetta. Ja toisinpäin, hyvin hoidettu reklamaatioselvitys saattaa vahventaa asiakassuhdetta entisestään. Kiekkojoukkueessa todellakin oppi huomioimaan kaikkien roolien tarpeellisuuden ja jakamaan kiitosta sinne, mihin kiitos kuuluu.
- Vain tekemällä rajusti töitä, voi menestyä
Hävisimme vielä pikkupoikina isoin numeroin alueen parhaille joukkueille. Sitten saimme valmentajan, joka laittoi meidät kesällä rääkkiin kipua säästämättä. Oli shokki alkaa oikeasti treenata fysiikkaa. Mutta parissa vuodessa olimmekin alueen parhaita joukkueita. Tajusimme, että ihan oikeasti voi pärjätä, kun tehdään hommia tosissaan. Itse en silti ollut maailman ahkerin punttisalilla treenaaja teinivuosina. Se näkyi siinä, että kaverit, jotka tekivät töitä, menivät nokkimisjärjestyksessä ohitseni. Olin ollut jo 15-vuotiaana edustusjoukkueen matkassa, mutta parissa vuodessa pari ikätoveria meni ohitseni. Oli vain hyväksyttävä asia, että he tekivät enemmän töitä ja ansaitsivat mahdollisuutensa. Halusin ja vaadin aina koko joukkuetta tekemään parhaansa treeneissä ja peleissä, mutta yksilötasolla en ollut valmis tekemään itsestäni pelimiestä ammattilaiskaukaloihin, vaikka siitä haaveilin. Työuralla olen laittanut itseni likoon eri tavalla. Tiedän, että jokaisen esteen yli pääsee, kun tekee töitä. Ja tiimi pärjää, kun jokainen sen jäsen tekee töitä satasella.
- Joukkue voittaa, kun jokainen sitoutuu tekemään töitä samaan suuntaan
Vaikka jokainen pelimies yrittäisi kaikkensa kentällä, joukkue häviää ilman yhteisesti sovittua pelisysteemiä. Pelkkä yrittäminen ei riitä, vaan pitää vielä yrittää tehdä töitä samaan suuntaan. Ei auta, vaikka laitahyökkääjä ajaisi 110% asenteella päätyyn karvaamaan, jos joukkue on sopinut karvaavansa keskialueelta. Paketti hajoaa ja omissa soi. Varsinkin muutostilanteissa tämä vaikea asia yrityksissä sisäistää. Joku kokee, että on antanut aina täysillä oman panoksensa ja haluaa tehdä asiat edelleen samalla tavalla – tavalla, jolla hän on pärjännyt ja auttanut yritystä menestymään. Mutta, jos firma tarvitsee muutosta kasvaakseen tai pärjätäkseen tulevaisuuden muuttuvassa maailmassa, ei tämän yksilön panos vanhassa muodossaan enää auta yritystä menestymään. Myyntijohtajana olen ollut kahdessa eri yrityksessä töissä isojen muutoksien keskellä. Isoin työ oli saada huippumyyjät ymmärtämään, että yrityksen tulevaisuuden menestyksen kannalta asiat pitäisi tehdä jatkossa eri tavoin. Asioita helpottaa, mikäli mahdollisimman monta ihmistä yrityksestä on päässyt mukaan rakentamaan arvoja, visiota ja strategiaa. Silloin he todennäköisimmin tekevät töitä samaan suuntaan. Jääkiekkojoukkueissakin puhutaan paljon arvoista ja pelaajat ovat itse rakentamassa arvoja omalle ryhmälleen.
- Sinun etusi ei ole aina ryhmän etu
Nuorena olin kerran tilanteessa, jossa koulun jälkeen olisin mieluummin jäänyt kotiin, kuin mennyt treeneihin. Isäni sanoi, että homma on ilman muuta OK. Hän ei lähde viemään treeneihin ja voit jäädä kotiin, mutta sitten ei mennä treeneihin koko loppukaudella. Lähdin treeneihin ja on tärkeää ymmärtää miksi. Lepo olisi voinut tehdä minun kropalle ja päälle hyvää sinä iltana. Mutta miten muu joukkue? Minun ketjukaverit olisivat treenanneet ilman sentteriään. Valmentaja olisi joutunut tekemään treeneihin ehkä muutoksia. Viikonlopun peliin valmistautuminen meidän ketjulta olisi jäänyt vajaaksi. Vaikka olisi ollut minun etuni jäädä kotiin, ei se olisi ollut ryhmän etu. Työpaikalla voit joutua tekemään jonkin sinulle ikävän projektin tai ottamaan vastuulle asian, joka tuo vain ylimääräistä painolastia. Silti se voi olla tiimin ja ryhmän etu, että nimenomaan sinä otat asian vastuullesi. Samoin sinulle voidaan antaa sellainen rooli, joka ei motivoi tai vie sinua eteenpäin. Tarkastelemalla kokonaisuutta huomaat, kuinka tärkeää onkin, että juuri sinä hoidat annetun roolin ja joku toinen sen roolin, mitä haikailit. Näin se meni myös kiekkokaukalossa. Kasperi Kapanen pelasi nuorempana ylivoimaa ja mätti pisteitä. Mutta NHL:ään noustessaan hänen piti omaksua erilainen rooli. Alkuun hyökkääjää tuskin miellytti, kun ei päässyt kohentelemaan pistesaldojaan entiseen malliin. Nyt pelaaja on huomannut, kuinka valtavan tärkeää hänen panoksensa alivoimalla on koko joukkueen menestymistä ajatellen.
- Jatkuva analysointi ja kehittyminen
Linkedinissäkin on palloteltu sillä, miten paljon esimerkiksi myyjien tekemisistä pitää raportoida tai millä tavoin tekemistä on seurattava. Osa on sitä mieltä, että vain tulokset merkitsevät. Olen tästä eri mieltä. Jo teininä meille tilastoitiin pelaajittain kiekonmenetykset, kiekonriistot, aloitusvoitot, laukaukset kohti maalia ja niin edelleen. Näin etsittiin osa-alueita, joita voisi tehdä paremmin. Tänä päivänä joukkueet katsovat valtavasti videoklippejä peleistä. Vaikka voittaisit yhtenä vuonna mestaruuden, ei se tarkoita, etteikö pelistä löytyisi parannettavia elementtejä, joiden avulla voit voittaa jatkossakin. Se kun on varmaa, että kilpailija analysoi ainakin tekemistään ja pyrkii parantamaan seuraavaksi vuodeksi. Vaikka myyjä tekisi loistotulosta, mistä tiedät, miten paljon siellä on lisää potentiaalia, mikäli tekemistä ei analysoida? Itse analysoin tekemisiäni, päätöksiäni ja yrityksen tilastoja päässäni päivittäin. Mietin koko ajan keinoja, miten toimintaa pitäisi parantaa, jotta menestyisimme paremmin. Jos näin et tee, joku menee kohta ohitse, vaikka tulokset olisivat tällä hetkellä kuinka hyviä tahansa.
- Aina ei voi voittaa
Paraskin joukkue häviää joskus ja dominoivin seura tippuu välillä valtaistuimeltaan. Jääkiekossa menetät kiekkoja vastustajalle, omissa soi, häviät otteluita ja opit ottamaan vastoinkäymisiä vastaan. Sain potkut toimitusjohtajan paikalta. Tottakai se harmitti. Mutta analysoin tilanteen, miksi näin kävi ja elämä jatkuu. Olen törmännyt työpaikoilla ihmisiin, kenen on valtavan vaikea ottaa minkäänlaista kehittävää palautetta vastaan. Mennään heti puolustuskannalla ja pyritään selittelemään asioita. Tai ihmisiä, jotka suorastaan panikoivat, jos joku asia ei ole mennyt putkeen. Elämään kuuluu, että kaikki ei aina mene kuten haluat. Joskus häviät, joskus teet oman maalin, joskus epäonnistut rangaistuslaukauksessa ja joskus teet väärän päätöksen työpaikalla. Se ei saa kaataa kenenkään maailmaa. Pääasia, että opit virheistä ja pyrit parantamaan.
Olisin hyvin erilainen ihminen, mikäli en olisi elänyt lapsuuttani ja nuoruuttani joukkuelajien parissa. En tietenkään väitä, että se on ainoa tie onneen. Päinvastoin. Joukkueurheilu hyväksyy erilaiset persoonat, mutta kaikki persoonat eivät nauti tiimityöstä ja heille löytyy aivan yhtä tärkeitä rooleja työpaikoilta. Sanon vain, että joukkueurheilu parhaimmillaan antaa loistavia eväitä työelämään.
Tuomas Muotka 