37,5 tuntia viikossa

Opintojen jälkeen aloitin controllerin työt. Lain kirjaimen mukaan minunkin työsopimukseen kirjattiin 37,5 tuntia viikossa. Toimistotilat olivat samassa rakennuksessa keskusvaraston kanssa. Kaikille työntekijöille jaettiin elektroninen tunniste, jolla piti aamuisin kuitata tulleensa töihin ja päivän päätteeksi kotiin lähtö. Samalla laitteesta näki, oliko tuntisaldot plussalla vaiko miinuksella. Kahden tunnin liukuman puitteissa pystyi keräämään vähän plussatunteja, jotta perjantaina nuori mies pääsi liukenemaan viikonlopun viettoon. Alkuun en tätä kyseenalaistanut millään tapaa. Miten sitä töitä olisi muualla voinut tehdäkään, kun käytössä oli vain pöytäkoneet ja lankapuhelimet. Mutta ei mennyt kauan, kun jouduin tilanteeseen, josta olen kirjoittanut aiemmassa blogitekstissä. Olin tilanteessa, jossa minun oli pakko valmistautua asiakastapaamiseen illalla kotona. Mitenkä nämä tunnit nyt laskettaisiin työaikaan?

Aika nopeasti saimme kannettavat tietokoneet ja aloin vetämään kehitysprojekteja. Projekteille tyypillisesti ennen deadlineja joutui venymään. Olen pikkupojasta lähtien pitänyt lupauksista ja aikatauluista kiinni. Kotiintuloaikoja en venyttänyt. Työelämässä tämä piirre on auttanut pitkälle. Olkoon muuri minkälainen tahansa, niin sen yli pystyy kiipeämään. Tein monesti töitä pitkälle yöhän ja viikonloppuisin, mikäli deadline kolkutteli. Tässä vaiheessa päätin itsepäisesti kenellekään kertomatta lopettaa koko leimauslaitteen käytön. Miksi minun työpaikalla viettämääni aikaa piti seurata, kun sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä oikeasti työssäni tein? En laskenut tunteja, vaan paiskin hommia, jotta yrityksen prosessit menisivät eteenpäin. Kukaan ei koskaan maininnut asiasta, enkä ikinä tämän jälkeenkään ole miettinyt, kuinka monta tuntia viikossa teen töitä. Minulla pitää olla vapaus tehdä vaikka vuorokauden ympäri, mutta vastaavasti voin aloittaa aamun lätkävuorolla ja tulla työpaikalle vähän myöhemmin. Olen aina kokenut, että minulle maksetaan palkkaa siitä, että suoritan ja tuotan yritykselle oikeita asioita. Tehtävä kuin tehtävä, niin varmasti teen töitä yrityksen menestyksen eteen. Ei silloin voi laskea työtunteja. En todellakaan olisi menestynyt työssäni toimimalla toisin. Jos asiakas sanoo perjantaina tarvitsevansa esityksen maanantaiaamuksi, niin se pitää silloin hoitaa maanantaiaamuksi. Vai soittaisitko sinä pomolle, että maksatko ylityökorvaukset vai annanko asiakkaan mennä kilpailijalle?

Olen työskennellyt nuorena raskaankaluston asentajana, rekkakuskina, Ramirentilla konevuokraamotyöntekijänä sekä tuntiopettajana ala-asteella. Kaikissa näissä työtehtävissä on itsestään selvää, että yksi tärkeä palkanperuste on se, kuinka monta tuntia työtä päivässä teet tai olet työpaikalla. Ymmärrän asian täysin. Kaikissa näissä tehtävissä on oleellista laskea tunnit ja ylityötunneista tulee maksaa asiallinen korvaus. Kuten myös esimerkiksi hoivatyöstä, asiakaspalvelutöistä, poliisin ja palomiehen töistä ja niin edelleen. Mutta kuten Suomen laki niin monessa muussakin asiassa on rajoite kehitykselle, niin on se myös tässä. Vastuullinen myyjä, projektipäällikkö, asiantuntija, johtaja, tiiminvetäjä – on lukemattomia tehtäviä, joissa 37,5h viikossa ja on suorastaan käsittämätön maininta. Ammattiurheilijoilla ja valmentajilla näin ei sopimuksiin kirjatakaan. Työaika on aika, joka vaaditaan tehtävän menestykselliseen suorittamiseen. Se riippuu viikosta, työntekijästä, tehtävästä ja monesta muusta seikasta. Johtaja on johtaja 24h vuorokaudessa, vaikka harrastaakin, lomailee ja viettää aikaa perheensä parissa. Myyjä voi unohtaa työroolinsa useammin, muttei hänkään voi laskea tunteja.

Kokeneet myyjät kokeilivat rajoja aloittaessani nuorena myyntijohtajana. Eräs myyjä vei asiakkaita viikonloppuna konserttiin ja syömään. Hän tokaisi ohimennen minulle, että pitää sitten maanantaina vapaata, kun konsertissa menee kuitenkin se kahdeksan tuntia. Sanoin, että on pirun hyvä, että viet asiakkaita ulos ja maksan vilut mielelläni. Mikään pakko ei kuitenkaan ole mennä ja maanantai on työpäivä (huom! tukkurilla arkipäivinä tavoitettavuus on valtavan tärkeää). Ymmärsimme molemmat homman nimen ja kunhan minua vain kokeiltiin. Jokainen myyjä, joka haluaa myydä lisää ja ansaita sitä kautta enemmän, touhuaa asiakkaiden kanssa joskus myös työajan ulkopuolella. Ihailen edelleen sitä moraalia, mikä tiimissä tuolloin vallitsi. Porukka pisti kroppaa likoon ja asiakkaiden kanssa saatettiin arki-iltanakin viettää aikaa pikkutunneille. Silti kukaan ei joustanut siitä, etteikö olisi ollut aamukahvilla kertomassa illan tarinoita ja tekemässä kauppaa. Yrityksessä vallitsi mielestäni hyvä ymmärrys siitä, että vaikka myyjän homma onkin välillä raskasta ja asiakkaiden kanssa vietetty ”edustusaika” on yksityiselämältä pois, näiden tilaisuuksien kautta myyjäkin pääsee kokemaan asioita, mitkä elämässä muuten jäisivät kokematta.  Asioilla on puolensa.

Yritys oli selvinnyt 90-luvun lamasta tekemällä talkoita. Työpaikkoja säilytettiin, kun myyntimiehet kävivät talkoilla tekemässä varastossa viikonloppuisin töitä, jotta asiakkaat tulivat varmasti palveltua. Tuo henki tehdä töitä yhteisen työpaikan eteen oli säilynyt. Kun myymälä muutti Helsingissä, iso osa myyjistä osallistui viikonloppuna talkoilla myymälän muuttoon. Muuttoa ei voinut tehdä kuka tahansa, koska tuotteet piti osata laittaa omille paikoilleen. On yhteishengen kohottavaa, kun pomot ja myyjät tulevat yhdessä perjantai-iltana ja lauantaiaamuna muuttotalkoisiin, minkä yhteydessä nautitaan pizzaa oluiden kera. Nostan hattua kaikille mukanaolijoille, sillä tämänkaltaiset jutut myös mahdollistivat kehityksen. Yritys ja työpaikka olisi valtavan erilainen ilman tuollaista henkeä. Henki ja vastuunotto näkyivät myös siinä, että harva vietti 100% sairaslomapäiviä. Jos oli pakotettu jäämään kotiin, omat pakolliset askareet pyrittiin kuitenkin hoitamaan kotoa käsin, jotta asiakkaat pysyivät tyytyväisinä ja työhön paluu helppoa. Sähköpostin tsekkaus, asiakkaille vastaaminen, tuuraajien ohjeistaminen – on monta asiaa, mitä voi tehdä vaikka sairaalasängystä, jos tervehtyminen ei siitä kärsi. Eräs selkäpotilas hoiti sängystä aikansa kuluksi tarjouksien tuotteistusta. Oliko se tervehtymiselle pahempaa, kuin Netfilixin katsominen? Tuskin. Minullakin kävi asiakas kotonani palaverissa, kun olin ollut edellispäivänä polvileikkauksessa. Miksi oletus olisi jotain muuta, jos omia töitä kykenee hoitamaan? Rekkaa et voi ajaa jalka kipsissä tai selkä kipeänä, mutta tietokoneella voit tehdä hommia.

Olinkin aivan äimän käkenä, kun vaihdoin toiseen firmaan myyntijohtajaksi. Ensimmäiseksi ihmettelin, miksi kavereilla oli parhaisiin myyntiaikoihin niin paljon ylimääräisiä lomapäiviä. Selvisi, että myyntikonttorien inventaarioihin ja muuttoihin oli osallistunut koko paikallinen myyjäkunta, muttei todellakaan talkoilla. Aiemmin talon tapana oli maksaa tästä hyvästä tuntipalkat, viikonloppulisät ja ylityökorvaukset (kallista). Nyt oli sovittu, että tunnit korvataan ylimääräisinä vapaina. Näitä vain oli kertynyt yhdestä inventaariosta ja muutosta valtavasti – minun silmiini homma näytti käsittämättömälle. Kyseinen firma oli tehnyt vuosia miljoonien tappioita. Myynti ei ollut huolissaan, eikä nähnyt tätä ongelmaksi. En voi syyttää heitä, vaan aiempaa tapaa toimia. Ero oli kuitenkin valtava. Siinä missä tukkurilla puhalsimme yhteen hiileen, olimme aidosti kiinnostuneita työpaikastamme ja sen kehityksestä, täällä oltiin varmoja, että palkka juoksee ja duunit säilyvät miljoonatappioista huolimatta. Siinä sivussa voi tehdä viikonlopun ”inventaariotunteja”, jotta voi olla parhaaseen myyntiaikaan parin viikon etelänlomalla.

En avaan taustoja ja tilannetta sen enempää. Dilemmaa voi kuitenkin käsitellä myös kuvitteellisella esimerkillä.  Olet töissä pienessä toimistossa assistenttina. Toimistossa on vain pari työntekijää omistajapomon lisäksi. Molemmille maksetaan kiinteää kuukausipalkkaa. Liikevaihto on viime aikoina laskenut ja omistaja joutuu miettimään toisesta työntekijästä luopumista. Eräs asiakkuus voisi pelastaa koko yrityksen tulevaisuuden ja varmistaa työpaikat. Miten paljon olisit valmis venymään ja auttamaan omistajaa saamaan asiakkuuden? Lähtisitkö klo 16 illalla kotiin, kun omistaja jää valmistelemaan yksin seuraavan päivän asiakastapaamista, joka määrittelee myös sinun työsi tulevaisuuden? Joskus on otettava vastuuta omasta työpaikasta…

Liigaympyröissä tämän puolesta ei tarvinnut koskaan taistella. Kaikki ymmärsivät yskän nuoressa liigaseurassa. Moni olisi tehnyt vapaaehtoisesti hommia Jukureille oman työnsä ohella, mikäli kyse ei olisi ollut ammattilaisurheilusta. Kaikki ymmärsivät, että Mikkeli on pieni paikka ja toiminnan pyörittäminen vaatii resursseja, joita ei ole varaa palkata. Päivisin piti myydä, markkinoida, suunnitella, kehittää ja hoitaa miljoona juoksevaa asiaa. Iltaisin ja lauantaisin pistettiin pystyyn toista sataa henkilöä työllistäviä ottelutapahtumia, joissa jokaista vakiotyötekijää tarvittiin myös. Mikkelissä ei olisi liigaseuraa, jos työntekijät laskisivat jokaisen jäähallilla, toimistolla tai sidosryhmien luona vietetyn tunnin työtunniksi. Ja vaikka ottelun aikana hoitaakin työtehtäviä, pääsee myös seuraamaan ilmaiseksi liigakiekkoa. Toinen vaihtoehto olisi, ettei liigaseuraa olisi ja näitäkään kymmeniä työpaikkoja ei Mikkelissä olisi.

Vastuunotto tuo vapautta. Kun homma toimii ja työntekijä osoittaa venyvänsä ja suorittavansa, en näe mitään syytä, etteikö joskus voisi ottaa päivän ylimääräistä vapaata, lähteä perjantain viettoon ajoissa, käydä salilla keskellä päivää tai lähteä kauppaan klo 15 ehtiäkseen kotiin lapsen tullessa koulusta. On ihannetilanne, kun työnantajan ei tarvitse miettiä, suorittaako työntekijä tehokkaasti, eikä työntekijä laske tunteja. Olen varma, että tällainen työntekijä kokee homman myös itselle vapauttavaksi. Joskus venyy, mutta toisaalta voi suunnitella vapaa-aikaansa paljon joustavammin. On valtavasti työtehtäviä, joita voi suorittaa kotoa, kun on sopivia hetkiä. Jos työntekijänä lasket työtunteja ja hilpaiset kotiin ilman läppäriä klo 16 välittämättä onko seuraavan päivän valmistelut tehty, niin sinulla on itsetutkiskelun paikka. Lasketko myös hetket, jotka menevät päivässä työkavereiden kanssa seurusteluun, netin selailuun, omien henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen… Oman kokemuksen mukaan minuuttien laskijat eivät muista lainkaan työaikana turhanpäiväisiin asioihin tuhlattuja minuutteja. 90% olen tehnyt töitä ihmisten kanssa, jotka ottavat vastuuta tekemisistään. Silloin minusta saa hoitaa työpäivän aikana aivan vapaasti myös omia asioitaan. Mutta toisenlaisiakin tapauksia on. Erään hyvin menneen työhaastattelun päätteeksi, kandidaatti päätti todeta, että työpuhelin sitten jää klo 16 työpaikalle. Olin monttu auki, mutta koitin päättää haastattelun ystävällisesti. En todellakaan soittele työntekijöille iltaisin ja vaadi tekemään iltatöitä. On jokaisen oma asia, valmisteleeko seuraavan päivän tekemisiä kotoa vai työpaikalta. En itsekään pidä koskaan puhelimen sähköpostia jatkuvasti ns. pushmail -tilassa. Valitsen itse hetket, jolloin haluan postini tarkistaa ja hetket, jolloin valmistelen seuraavaa päivää. Mutten vain voinut palkata kaveria, joka lähtökohtaisesti on myyjän roolissa vain klo 8-16. Onko hän silloin sitäkään aikaa tehokkaasti roolissaan vai kyttääkö kelloa paetakseen kotiin.

Provosoivia ajatuksia?

• Työaika on aika, joka vaaditaan tehtävän menestykselliseen suorittamiseen
• Kuukausipalkkalaiselle maksetaan tehtävän suorittamisesta – ei ajasta, jonka viettää työpaikalla
• Jostain tehtävästä pitää maksaa enemmän kuin toisesta, mikäli tehtävän tuoma vastuu repii ihmisestä enemmän mehuja
• Vastuunotto omasta suorittamisesta tuo vapautta työaikoihin ja oman elämän hallintaan
• Työaikaansa laskijat unohtavat seurata, kuinka minuutteja hukkuu päivän aikana uutisten seuraamiseen, seurusteluun, omien asioiden hoitamiseen…

Jokainen tietänee tehtävään ryhtyessään, mitä se vaatii. Joku tehtävä vaatii enemmän matkustelua kuin jokin toinen tehtävä. Kun työehdoista sovitaan, kuukausipalkassa varmasti näkyy, mikäli tehtävään pitää panostaa enemmän tai vähemmän. Siksi keskustelu esimerkiksi matka-aikojen korvaamisesta kuulostaa minun korvaan oudolle. Myyntijohtaja viettää aikojaan lentokentillä ja autossa enemmän kuin tarpeeksi, mutta hän tietää homman nimen ryhtyessään toimeen. Silti myyntijohtajankin sopimukseen on kirjattava 37,5 tuntia viikossa… Miksi?

Tiedän tasan tarkkaan, että Suomen lait ja etujärjestöt eivät tähän taivu. Jos jossain yrityksessä huonot pomot käyttäisivät hommaa hyödyksi, tuskin yritys keräisi parhaita työntekijöitä ja menestyisi. Joka tapauksessa se, kuinka monta tuntia viikossa teet jotakin työtä, ei ole monessakaan nykypäivän kuukausipalkkaisessa työtehtävässä oikea palkanmaksun peruste. Uskon monessakin asiassa yksilönvapauteen ja siihen, että yksilö on vastuullinen, kun annetaan tilaa. Yksilö varmasti suorittaa ilman tuntien laskemistakin. Joskus joutuu lujille, mutta vastaavasti siimaa on tehdä omaan vapaa-aikaan liittyvä valintoja joustavasti.